Pikavippien syyttäminen sosiaalisista ongelmista on erittäin vakavaa siksi, että ajatellaan pikavippien kieltämisen olevan tie onnellisempaa yhteiskuntaan: ei tarvitse muuttaa yhteiskunnassamme mitään muuta kuin pikavipit. Kielletään pikavipit, puff! Yhteiskuntamme on taas tasa-arvoinen ja saamme elää jälleen ilman huolen häivää! Uskooko kukaan tätä satua? Olemmeko tosiaan näin naiiveja? Yhteiskunnan ongelmat ovat paljon syvemmällä kuin pikavipeissä. On vain niin paljon vaikeampaa lähteä ratkomaan oikeita ongelmia. Helpompaa on heittää kiviä pikavippifirmojen päälle ja syyttää näitä kaikesta.

Fakta on kuitenkin se, että pikavipit ovat laillista liiketoimintaa, jotka pyrkivät tuomaan kotimaahamme töitä ja verorahoja. Pikavipit eivät voi olla syyllisiä sosiaalisiin ongelmiin, sillä näitä ongelmia on ollut jo ennen pikavippifirmojen syntymistä. Sosiaalisten ongelmien luonne muuttuu toki yhteiskunnan muuttumisen mukana, mutta eikö pikavippien syyttäminen kaikista yhteiskunnallisista ongelmista ole jo aika paksua? Ei laillista yritystoimintaa voi tällä tavalla kurittaa!

Monet lausunnonantajat kiinnittävät huomiota pikavippien huonoihin puoliin ja siihen, että Suomessa ylivelkaantuminen lisääntyy. Syypäitä tähän on tietenkin pikavipit, nuo jumalattomat keksinnöt. Kukaan ei ota huomioon, että ylivelkaantumisen taustalla on useita erilaisia yhteiskunnallisia teemoja. Nämä asiat eivät parane pikavippien kieltämisellä. Mikä sitten yhteiskunnassamme on vialla? Ensinnäkin yhteiskunnan varallisuuserot ovat jatkuvassa kasvussa. Maassamme on tällä hetkellä rahaa enemmän kuin koskaan, se vain kasaantuu yhä harvemmille. Käytännössä rahan määrän lisääntyminen vaikuttaa maassamme kaikkeen. Paitsi, että maahamme on noussut eliittikulttuuri, jossa rahavarat (, oli niitä tai ei) tulee tuoda selvästi, vaikuttaa rahan määrä myös jokapäiväiseen elämäämme.  Esimerkiksi suurien kaupunkien vuokrat nousevat nousemistaan: vapailla vuokramarkkinoilla löytyy aina joku, joka on valmis maksamaan enemmän vuokraa.  Kun tämä hintojen nousu tulee esiin joka puolella yhteiskunnassa,  tarkoittaa tämä sitä, että pieni- ja keskituloisella on todella vaikeaa  selvitä perusmenoista omalla palkallaan. Näin ollen ylivelkaantuminen alkaa.

Niin. Missään vaiheessa ylivelkaantumisyhtälöön ei tullut pikavippiä. Suurin osa ylivelkaantumisesta johtuu yhteiskunnan rakenteellisesta ja taloudellisesta vääristymästä.  Yhteiskuntaa on siis muutettava. Toki myös pienlainayrityksien toimintaa tulee parantaa. Monesti puhuttua positiivista luottorekisteriä kannatti oikeusministeriön lausuntokierroksella useampikin lausunnonantaja. Näin ollen lainsäätäjille on annettu selkeä viesti siitä, mitä pitäisi tehdä,  jotta luotonantajien mahdollisuutta saada tietoja luottoa hakevasta kuluttajasta helpotettaisiin.

Siinä se sitten on. Oikeusministeriön työryhmän ehdotus ”pikavippigaten” ratkaisemiseksi. Sampsa Katajan (kok.) ehdotus pikavippien kokonaisvaltaisesta kieltämisestä katsottiin oikeusministeriössä liian radikaaliksi. Jihuu, elinkeino on pelastettu! Vai hetkinen, onko pienlainayritysten sittenkään aihetta juhlia? Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?

Katsotaanpa tarkemmin, mitä oikeusministeriön työryhmä ehdottaa: ”Pienen luoton todellinen vuosikorko ei saisi ylittää laissa säädettävää prosenttirajaa, jonka työryhmä ehdottaa alustavasti olevan 36-50 prosenttia. Tarkka prosenttiraja jätetään päätettäväksi asian jatkovalmistelussa lausuntopalautteen pohjalta. Ehdotettu korkokatto koskisi alle 1 000 euron suuruisia luottoja.” Toisin sanoen alle 1 000 euron pikavipeistä pienlainayrittäjät eivät saisi enää omiaan pois. Käytännössä oikeusministeriön työryhmän ehdotus lopettaisi siis alle 1 000 euron lainojen tarjoamisen kannattamattomana: liian pienellä korolla ei lainaa kannata lainata. Oikeusministeriön työryhmä pyrkii ehdotuksessaan vähentämään ylivelkaantuvien määrää. Siihenhän me kaikki pyrimme! Totuus on kuitenkin se, että lakiuudistus veisi niin lainanottajat kuin pienlainayritykset ojasta allikkoon. Alle 1 000 euron lainojen puuttuessa, pikavippien ottajat olisivat pakotettuja lainaamaan enemmän. Kun lainasummat suurentuisivat, samalla suurentuisivat myös maksuhäiriöiden määrät. Pienlainayrityksiä lakiuudistus puolestaan kurittaisi kovalla kädellä: pikavippien suuretessa, myös takaisinmaksu kävisi epävarmemmaksi. Eli summa summarum: yhä useammat menettäisivät luottotietonsa, yhä useampi kärvistelisi maksamattomien laskujen kanssa ja yhä useampi menettäisi työpaikkansa.

Onkohan yhteiskunnallamme tähän varaa? Ei, en usko olevan. Miksi oikeusministeriön esityksessä ei ole otettu esille positiivista luottorekisteriä? Se olisi oikea ratkaisu ylivelkaantumiseen ja positiivisen luottorekisterin turvin pienlainayritykset pystyisivät yhä edelleen jatkamaan toimintaansa myöntäen pikavippejä niitä tarvitseville.

Mutta onko asia todella näin yksinkertainen? Tulisiko Suomesta kiellon myötä holhousvaltio, joka ei anna kansalaisilleen oikeutta päättää omista asioistaan? Jokainen tekee itse päätöksen lainanotosta. Suurin osa pikavipeistä maksetaan takaisin, kuten lainaamiseen kuuluukin. Pikavippifirmat eivät halua antaa rahaa asiakkaille, jotka eivät maksa takaisin. Sehän olisi huonoa bisnestä! Fakta on kuitenkin, että pikavippejä menee tällä hetkellä myös henkilöille, jotka eivät maksa velkaansa takaisin ja joutuvat maksuhäiriöisten listalle. Mistä tämä johtuu? Miksi pikavippien myöntäjät antavat lainaa henkilölle, joka ei todennäköisesti pysty maksamaan velkaansa takaisin?

Tällä hetkellä pikavippien myöntäjät joutuvat toimimaan osittain sumuverhon takaa: firmat eivät saa tietoonsa kuinka paljon asiakkaalla on luottoja samanaikaisesti muista lähteistä. Suomessa tällaisen lainarekisterin pitäminen ei ole vielä mahdollista, toisin kuin Ruotsissa. Perusperiaatteena olisi, että kenellekään ei annettaisi yli kolmea lainaa. Pikavippien hakijoiden tiedot tarkistettaisiin joka kerta heidän hakiessaan lainaa. Näin pikavippien väärinkäyttäjät saataisiin minimoitua. Tällä hetkellä pikavippien antajat eivät pysty täydellisesti estämään väärinkäytöksiä. Pitääkö tästä syyttää firmoja vai huonoa lainsäädäntöä? Rekisterin avulla saavutettaisiin kaikkia miellyttävä lopputulos: pikavippien myöntäjät pystyisivät jatkamaan toimintaansa paremmin, maksuhäiriöt vähentyisivät ja henkilöt, joilla on hetkittäisiä taloudellisia vaikeuksia, saisivat helpotusta tilanteeseensa.

Sampsa Katajan puolue, kokoomus, on perinteisesti ollut yrittäjän asialla. Nykyään tosin tuntuu, että yrittäjän asia on täysin unohdettu Kreikan ja suurpääoman kustannuksella. Kataja syyttää pikavippifirmoja moraalittomasta toiminnasta ja ihmisten hyväksikäytöstä. Tosiasiassa yritykset tekevät vain työtänsä ja yrittävät antaa toimeentulon työntekijöilleen ja omistajilleen. Puutteellinen lainsäädäntö tuo pikavippifirmojen toimintaan epäkohtia, jotka haittaavat niin yhteiskuntaa, firmaa kuin yksittäisiä ihmisiä. Eikö Sampsa Katajan olisi aika ryhtyä tekemään jotain tälle epäkohdalle, eikä yrittää viedä ihmisiltä heidän työpaikkaansa? Eikö sopivampi lakialoite olisi lainarekisterin ylläpito?

Taloudellisen tiedotustoimiston julkaisun mukaan tilanne ei kuitenkaan ole näin paha. Pikavippejä on tällä hetkellä hyvin harvalla nuorella; tilastojen mukaan vain yksi prosentti nuorista on tällä hetkellä ottanut pikavippilainaa ja neljä prosenttia on joskus ottanut pikavippejä. Pikavipit olivat nuorten keskuudessa hyvin tunnettuja, sillä yhteensä 95 % nuorista tuntee pikavippijärjestelmän ja vain yksi prosentti ei ollut koskaan kuullutkaan pikavipeistä.

Nuoret eivät käytä pikavippejä ns. ”helppoon elämään”, vaan pikavipit menevät normaaliin elämään: laskujen maksuun ja ruokaan. Pieni vähemmistö käyttää pikavippejä juhlimiseen. Tutkimustulokset ovat siis selvästi erilaiset kuin vuonna 2006 kauppa- ja teollisuusministeriön tekemässä tutkimuksessa ” Miten ja mihin nuoret käyttävät pikavippejä ja muita kulutusluottoja?”, jolloin nuoret ottivat pikavippejä pääasiassa nautintoaineisiin (alkoholi, tupakka yms.) ja juhlimiseen. Tuolloin tilastoissa näkyi myös toinen huolestuttava seikka: nuoret ottivat pikavippejä päihtyneenä melko usein, sillä tutkimuksen mukaan noin kolmasosa pikavippiä ottaneista kertoi tehneensä lainanottopäätöksen ainakin joskus päihtyneenä. Nykyään humalassa otetut pikavipit ovat selvästi vähentyneet.

Nykytutkimuksen mukaan nuoret ovat hyvinkin vastuullisia oman taloutensa suhteen. Suurin osa pitää maksuhäiriömerkintää erittäin vakavana asiana. Samaan aikaan nuoret kuitenkin pitävät saamaansa taloudellisten taitojen opetusta osittain puutteellisena. Johtuvatko maksuhäiriömerkinnät nuorilla puutteellisesta tiedosta? Vai onko osa nuorista vain vastuuttomia? Tutkimuksen mukaan kaksi prosenttia nuorista ei välitä vaikka saisi maksuhäiriömerkinnän. Olisiko näin ollen aika muuttaa koulujen taloustiedon opetusta painottumaan vastuullisuuteen ja konkretiaan teorian sijaan ja lopettaa pikavippien demonisointi? Nuoret eivät ole pikavippien suurkuluttajia, vaan pikemminkin ottavat niitä lyhytaikaiseen tarpeeseen. Pikavippi voi joskus auttaa nuorta taloudellisesti vaikeassa tilanteessa. Tämä tapahtuu tietenkin vain silloin, kun nuori ymmärtää sen, mitä ”lainaaminen” tarkoittaa: laina on aina maksettava takaisin. Pikavippi ei eroa tässä suhteessa mitenkään muista lainoista.

Olemme muuttaneet lainojemme kulujen osuutta!

Katso uudet lainojen kulut.

Tilaston hämmentävin uutinen on se, että luottokantatietoja Tilastokeskukselle raportoi kaikkiaan 81 yritystä, vaikka luotonantajarekisteriin on rekisteröity ainoastaan 71 pienlainayrittäjää. Pikalainayrityksiltä on lakisääteisesti edellytetty rekisteröitymistä vuoden 2010 joulukuusta, ja siirtymäaika umpeutui tämän vuoden toukokuun lopussa.

Aluehallintovirasto voi kieltää rekisteröimättömien pikavippiyritysten toiminnan. 71 myönnetyn rekisteröinnin lisäksi vireillä on 16 hakemusta. Lisäksi osa luotonantajista toimii ulkomaisten pankkilupien nojalla.

Rekisteröityjen 71 luotonantajan joukossa on muitakin kuin pikavippiyrityksiä, kuten isompia kulutusluottoja ja autorahoituksia myöntäviä yhtiöitä. Aluehallintovirastolla on silti syytä tarkkaan tutkia pienlainayrittäjien tilanne. Pienlainayrittäjien lisääntyminen kymmenellä yhden vuoden sisällä tuottaa hieman hätkähdyttävän, tilastopoikkeamana näyttäytyvän tuloksen.

Pikavippien kysyntä vilkastui jälleen

Vuoden 2011 toisella kvartaalilla kotitalouksille myönnettiin pikalainoja 27 prosenttia enemmän kuin vuoden 2010 vastaavana ajankohtana. Pikalainoja myönnettiin 357 003 kappaletta, yhteensä 79 miljoonaa euroa.

Keskimääräinen pieni vakuudeton kulutusluotto tämän vuoden toisella vuosineljänneksellä oli suuruudeltaan 223 euroa ja takaisinmaksuaika keskimäärin 33,6 päivää. Huhti-kesäkuussa pikalainoihin kohdistui kuluja kaikkiaan yli 20 miljoonaa euroa eli keskimäärin yli 25 prosenttia myönnetystä lainapääomasta.

Kaiken kaikkiaan suomalaisten kotitalouksien luottokanta oli kesäkuun lopussa 107 miljardia euroa. Lisäystä vuodentakaiseen on 5 prosenttia. Asunto- ja vapaa-ajanasuntoluotot ovat kotitalouksien luottokannassa suurin lainaosuus, yhteensä 81 miljardia euroa. Opintolainoja ja kulutusluottoja kotitalouksilla oli kesäkuun lopussa 15 miljardia euroa.

Tilastokeskuksen luottokantatilastoon

Kreikka on ollut pitkään talousuutisten varma ja vakituinen uutiskynnyksen ylittäjä. Toistaiseksi Kreikan taloutta on enimmäkseen kannatellut EU:n, Euroopan keskuspankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n tukilainapaketti. Tukilainapaketti hyväksyttiin vuonna 2010 ja se on suuruudeltaan 110 miljardia euroa.

Pikavippiä kerralla jopa 1,3 miljardia euroa

Kreikan talous on ollut säästökuurilla tukilainapaketin hyväksymisestä alkaen. Maan menot ovat kuitenkin vain kasvaneet. Kreikan valtion tulot ovat olleet 30 miljardia euroa, mutta niistä noin kolmannes on mennyt pelkkiin valtionlainojen korkoihin tammi-elokuussa. Menoja kasvattavat omalta osaltaan myös eläkerahasto- ja työttömyysturvamaksut.

Viime viikolla Kreikka sai 1,3 miljardin pikalainan. Lainan korko on 4,8 prosenttia, ja laina-aika kuusi kuukautta.

Kreikalle pikalainoja myöntää Euroopan keskuspankki

Lyhytaikaista pikalainaa Kreikalle antavat tällä hetkellä kreikkalaiset pankit. Niitä puolestaan rahoittaa Euroopan keskuspankki. Kreikkalaisille pankeille sijoitus on houkutteleva, sillä ne maksavat Euroopan keskuspankille rahasta korkoa vain 1,5 prosenttia.

Kreikan valtio siis elää EU:n ja IMF:n lainoilla ja pikavipeillä. Näin väittää ainakin Helsingin Sanomat. Kreikan valtio puolestaan rahoittaa kreikkalaisia pankkeja omalla lyhytaikaisella lainanotollaan. Nähtäväksi jää, meneekö maa vararikkoon. Ja jos menee, ovatko pikavipit Kreikan ylivelkaantumisen ja sitä kautta varattomuuden ja syrjäytymisen taustalla.

Ollako vai eikö olla – pikalaina?

Helsingin Sanomien taloustoimituksen linjaus, jonka mukaan Kreikan valtion lyhytaikaiset lainat ovat pikavippejä, on vähintäänkin kummallinen. Ehkä ne ovat valtioiden mittakaavalla verrattavissa yksityishenkilöiden vakuudettomiin, lyhytaikaisiin kulutusluottoihin.

Rinnastuksessaan Hesari kuitenkin tuottaa pikalainoja ottavista suomalaisista pienoiskokoisia Kreikan valtioita. Lehti vihjaa siis, että pikavippiasiakas on huonosti taloutensa hoitava länsimaisen sivistyksen kehto. Ja vieläpä sellainen kehto, jota muiden on viime kädessä rahoitettava.

Tuotteidemme ja palveluidemme perusteella väitämme, ettei Kreikka elä pikavipeillä vaan aivan muunlaisilla ja muulla tavoin rahoitetulla lainarahalla. Ja asiakaskuntamme perusteella väitämme, ettei suomalainen pikavipinottaja ole Kreikan pienoismalli.

Hyvää syksyä, myös Helsingin Sanomien taloustoimitukselle,
MoneyPoint

Kirjoituksen lähteet:
Lassila, Anni ja Pelli, Petja: “Kreikka elää pikavipeillä”. Helsingin Sanomat 14.9.2011.
Lassila, Anni: “Kreikan menot jatkavat kasvua.” Helsingin Sanomat 14.9.2011.